Kasviravinteiden ABC

Tässä blogipostauksessa käymme läpi perustietoa kasviravinteista ja sitä mihin tarkoitukseen kasvit hyödyntävät näitä ravinteita, kerromme myös mitä tarkoittaa ensisijainen, toissijainen ja mikroravinne, sekä käsittelemme muutamia muita yleisiä kasviravinteita. 

Ensisijaiset ravinteet

Typpi (N), Kalium (P) ja Fosfori (K) ovat kaikista ravinteista ne, mitä kasvi tarvitsee eniten kasvaakseen ja pysyäkseen terveenä. Näitä elementtejä kutsutaan ensisijaisiksi ravinteiksi, sillä kasvit tarvitsevat niitä suuremmissa määrissä kuin muita elementtejä.

NPK arvo on varmasti sana, mihin jokainen kasvattaja on törmännyt. NPK-luku tarkoittaa lukemaa jolla ilmaistaan lannoitteen sisältämien kolmen merkittävimmän kasvien pääravinteen määrä. Esimerkiksi NPK (2, 3, 5) tarkottaisi että lannoite sisältää 2% typpeä, 3% fosforia ja 5% kaliumia.

Typpi ja Kalium koostuvat proteiineista ja nukleiinihapoista, jotka ovat tärkeitä kasvin kudoksen komponentteja. Fosfori taas toimii ns. säätelijänä esimerkiksi osmoosi ja entsymi aktiviteeteissa. Yksinkertaistaen voidaan sanoa, että Typpi ja Kalium toimivat tärkeimpinä tekijöinä kasvin kasvun kannalta ja Fosfori tärkeimpänä tekijänä sadon laadun kannalta. Tästä syystä kukintoajan ravinteissa typen määrä laskee ja fosforin määrä kasvaa verrattuna kasvuajan ravinteisiin. 

Toissijaiset ravinteet

Kalsium, magnesium ja rikki ovat kaikki olennaisia ravinteita kasveille. Niitä kutsutaan sekundäärisiksi ravinteiksi, sillä kasvit tarvitsevat niitä pienemmän määrän kuin primäärisiä ravinteita: typpeä (N), fosforia (P) ja kaliumia (K). Toisaalta kasvit tarvitsevat näitä suuremman määrän kuin mikroravinteiksi kutsuttuja ravinteita kuten booria ja molybeeniä. Sekundäärisyys ei siis tarkoita, että kalsium, magnesium tai rikki olisivat vähemmän tärkeitä kasvin terveen kasvun kannalta.

Kalsium

Kalsiumin tärkein tehtävä kasvin kasvussa on antaa rakenteellistä tukea soluseinillä. Jos kasvi ei saa kalsiumia tarpeeksi esimerkiksi juurten päät, uudet lehdet ja kukinto kärsivät. Kalsium myös aktivoi tiettyjä entsyymejä ja lähettää signaaleja koordinoidet tiettyjä solujen aktiviteetteja.  

Magnesium

Magnesium toimii useiden entsyymien aktivoijana, näitä entsyymejä tarvitaan kasvin kasvuprosessissa ja nukleiinihappojen tasapainottamisessa.  Kuitenkin magnesiumin tärkein tehtävä on lehtivihreän luomisessa. Lehtivihreällä on tärkeä tehtävä fotosynteesissä eli yksinkertaistaen valon hyödyntämisessä.

Rikki

Rikki on tärkeä rakenneosa lehtivihreän kehityksessä ja proteiinisynteesissä. Juuristossa elävät rhizobium bakteerit tarvitsevat rikkiä typen sitomiseen. Nämä bakteerit luovuttavat typpeä ammoniumioneina kasveille.  Ilman rikkiä kasvit eivät kykene hyödyntämään typpeä optimaalisesti.

Mikroravinteet (päivitetään)

 

Muita yleisiä lisäravinteita

Ensisijaisten, toissijaisten ja mikroravinteiden lisäksi on olemassa erilaisia lisäravinteita, joita kasvit voivat hyödyntää eri tavoin, näitä on esimerkiksi aminohapot ja merileväuute. 

Merilevä

Merilevää voisi kutsua eräänlaiseksi ravinnekeitoksi. Merilevä sisältää stimulantteja, vitamiineja, hivenaineta (mangnesium, kalium, sinkki, rauta, typpi), enzyymeitä ja aminohappoa, mitkä kaikki vaikuttavat kasvin kasvuun eritavoin. Lisäksi merilevä sisältää eri tyyppisiä hormoneja kuten auksiinia, gibberilliinia ja syktoniinia ja hormoneihin positiivisesti vaikuttavia ainesosia.

  • Auksiini on kasvihormoni, joka edistää solujen pituuskasvua ja kääntää kasvin valoa kohden.
  • Gibberelliinit ovat kasvihormoneja, jotka mm. edistävät kasvua

Sytokiniinit ovat kasvihormoneja, jotka edistävät solunjakautumista ja ehkäisevät lehtien kellastumista ja hedelmien kypsymistä.

Aminohapot L muodossa

Kasvit kuten kaikki elävät organismit tarvitsevat tiettyjä komonentteja kasvaakseen. Kaikkien solujen perus komponentti on proteiini, minkä rakenneosina toimii aminohapot. Proteiinit koostuvat aminohappoketjuista. Vain L muodossa olevat aminohapot ovat helposti hyödynnettävissä kasviproteiinien sidoksina.

Aminohapoilla on tutkitusti todettu olevan tärkeä rooli sadon määrässä ja laadussa. Tästä syystä aminohappoja käytetään usein myös suurissa kasvituotannoissa.

Humus- ja fulvohapot

Humus- ja fulvohappojen on osoitettu stimuloivan kasvin kasvua mm. korkeuden ja painon suhteen, sekä tehostavan muiden ravinteiden hyödyntämistä. Yksi tähän vaikuttava tekijä on humus- ja fulvohappojen aikaansaama juuriston nopea ja suurempi kasvu. Tämän seurauksena mm. typen, fosforin, rikin, sinkin, sekä raudan hyödyntäminen tehostuu.

Liian suuren määrän humus- ja fulvohapon on todettu vähentävän juuriston ja varsien kasvua, joten suosittelemme käyttämään näitä happoja sisältävien lisäravinteita ohjeiden mukaisesti.