Asiaa vesiviljelystä

Tässä blogipostauksessa käsittelemme vesiviljelyn perusteita. Tekstissä mainitaan asioita, mistä monet voivat olla erimieltä. Teksin tarkoitus on esitellä vesiviljelylaitteistoa ja auttaa etenkin aloittelevia harrastelijoita valitsemaan itselle sopiva vesiviljelylaite. Teksissä on käytetty lähteenä Puutarhatontun henkilöstön kokemusta ja vesiviljelytekniikoita käsitteleviä kirjoja.  

Vesiviljely

Vesiviljelyn juuret (pun intended) ulottuvat ainakin tuhansia vuosia taaksepäin. Ensimmäinen painettu lähde, jossa vesiviljely mainitaan, on vuodelta 1627. Kuitenkin niin teollisuudessa kuin kotikasvatuksessa vesiviljely on nostanut suosiota vasta viime vuosina tai vuosikymmeninä.

Suurin ero multakasvatukseen verrattuna vesiviljelyssä on se, että kasvit kasvatetaan ilman tai vain osittain mullassa. Vesiviljelyssä kasvi saa ravinteet ainakin osittain suoraan ravinneliuoksesta. Useiden riippumattomien tutkimusten mukaan vesiviljely voi optimaalisissa olosuhteissa nopeuttaa kasvien kasvua ja tuottaa silti suuremman sadon. Tutkimuksia löytyy esimerkiksi google scholarin kautta sisältöön liittyviä hakusanoja käyttämällä.

Useimmat vesiviljelytekniikat vaativat sähköä, sillä vesiviljelyssä vettä siirretään ja hapetetaan pumpun avulla. On olemassa myös sähköttömiä vesiviljelylaitteita, joissa vedensiirrossa hyödynnetään painovoimaa ja kapillaari-ilmiötä. Tallaisia vesiviljelysysteemejä kutsutaan passiivisiksi vesiviljelyjärjestelmiksi Esimerkiksi GoGro vesiviljelyjärjestelmä on passiivinen ja löytyy Puutarhatontun valikoimasta.

Tukiaineet

Koska vesiviljelyssä ei käytetä multaa, vaatii vesiviljely tukiaineen, jotta kasvi pysyy pystyssä. Tukiaineilla on myös muita funktioita kuten veden ja ravinteiden varastointi. Kaikki hyvät tukiaineet tai tukiaineseokset ovat ilmavia, jotta juuret saavat happea. Pääpiirteittäin tukiaineet voidaan jakaa aktiivisiin ja inaktiivisiin tukiaineisiin. Aktiivisilla tukiaineilla on kyky sitoa vettä ja ravinteita, inaktiivisilta tukiaineilta taas puuttuu kyseinen kyky. Kaikki vesiviljelyjärjestelmät eivät kuitenkaan vaadi tukiainetta.

Kookoskuitu on käytännöllinen aktiivinen tukiaine

Kookoskuitu on erinomainen aktiivinen tukiaine, sillä sen pH on sellaisenaan 5,7-6,3 ja sillä on erinomainen kapillaarikyky - eli se voi kuljettaa vettä ylöspäin. Kookoskuitu on mahdollista sekoittaa muiden tukiaineiden kanssa. Suosittuja seoksia ovat kookos-perliitti ja kookos-hydrosora seokset. Näillä seoksilla on parempi ilmavuus verrattuna puhtaasti kookoskuidusta tehdystä kasvualustasta. Puutarhatontun valikoimasta löydät myös valmiit hydro-coco ja coco-perliitti seokset.

Kookoskuituseosta voidaan käyttää lähes kaikissa tukiainesta vaativissa vesiviljelyjärjestelmissä. Etenkin passiivisissa vesiviljelyjärjestelmissä seoksen käyttö on suositeltavaa, sillä niissä ravinnevettä ei hapeteta erikseen pumpun avulla. Aktiivisessa vesiviljelyssä, eli pumppua hyödyntävissä laitteissa kuten Wilma tippakastelujärjestelmässä suosittelemme usein käytettäväksi vain Hydrosoraa (etenkin vesiviljelyyn vasta tutustuville kasvattajille). Syy tähän on juuri kookoskuidun aktiivisuudessa: kookoskuitu kerää runsaasti vettä ja jos pumppua ei ajasta oikein, saattaa vettä kerääntyä liikaa ja kasvit kärsiä siten hapenpuutteesta.

Perliitillä ja vermikuliitilla on päinvastaiset ominaisuudet

Kuten aikaisemmin mainittiin, perliitti on kätevä tapa lisätä ilmavuutta kasvualustassa (esimerkiksi sekoitettuna kookoskuituun). Perliitti ei sido vettä eikä ravinteita ja se on pH arvoltaan neutraali. Myös vermikuliitin pH on lähes neutraali, mutta toisin kuin perliitti, se sitoo vettä tai ravinteita. Vermikuliittia käytetään kapillaari-ilmiön tehostamiseen ja kosteuden lisäämiseen kasvualustassa. Puutarhatontun tarjoamasta löytyy perliitti ja vermikuulli pusseja aina 10l pusseista 100l säkkeihin.

Hydrosora

Hydrosora ei pidätä ravinteita ja vettäkin vain pienissä määrin, mutta se on erittäin kätevä lisäämään ilmavuutta kasvualustassa ja yksi parhaista kasvualustoista tukemaan kasvia. Kuten perliitin ja vermikuliitin pH, myös hydrosoran pH on neutraali.

Usein meiltä kysytään mitä eroa on hydrosoralla ja edullisemmalla ruukku- sekä lekasoralla. Ensinnäkin hydrosora on huokoisempaa, eli ilmavampaa kuin ruukku- ja lekasora. Ruukkusora ja etenkin lekasora irrottaa paljon likaa ja niiden peseminen puhtaaksi on erittäin työlästä. Lekasora saattaa myös sisältää rautoja, mitkä ovat haitallisia kasveille. 

Tästä lähtien viittaamme tukiaineisiin tutummalla kasvualusta termillä.

Kasvin ravinnonsaanti vesiviljelyssä

Vesiviljelyssä kasvit ottavat tarvitsemansa ravinteet suoraan tankin ravinneliuoksesta ja/tai käytetystä kasvualustasta. Vesiviljelyyn tarkoitetuissa ravinteissa on harvakseltaan orgaanisia ainesosia, sillä vesiviljelyssä ei yleensä hyödynnetä samalla tapaa mikrobeja kuin multakasvatuksessa. Tietyillä mikrobeilla on kyky muuntaa jotkin orgaaniset ainesosat kasville hyödynnettävään muotoon. Lisäksi useat orgaaniset ravinteet ovat paksuja, eli ne voivat aiheuttaa tukoksia vesiviljelyjärjestelmän letkuihin.

Vege- ja kukintavaiheen ravinteet

Vesiviljelyravinteet voivat olla yksi, kaksi, kolme ja neljäosaisia, jako tehdään perus- eli pääravinne pullomäärien mukaan. Perus- eli pääravinteet sisältävät typpeä (N), fosforia (P) ja kaliumia (K), sekä usein mikroravinteita. Suurin ero esimerkiksi kaksi- ja kolmiosaisen sarjan välillä on se, että kolmiosaisessa sarjassa mikroravinteet on eroteltu eri pulloon. Usein kuitenkin kaksiosaisissa ravinnesarjoissa tulee käyttää myös kolmatta ravinnetta, jotta mikroravinteiden saanti on kohdillaan.

Kasvuvaiheen ravinteet sisältävät runsaammin typpeä (N), mitä kasvi käyttää varsien ja lehtivihreän kasvattamiseen. Kukintajaksossa typen (N) määrä vähenee ja fosforin (P) sekä kaliumin (K) tarve kasvaa. Aivan loppuvaiheessa, eli kypsymisvaiheessa voidaan typpi halutessa jättää kokonaan pois. Tämä onnistuu PK ravinteilla, jotka sisältävät nimensä mukaan pääravinteista vain fosforia (P) ja kaliumia (K). Mikroravinteita annetaan kasville usein tasaisesti koko elinkaaren ajan.  

Vesiviljelyyn soveltuvia ravinnesarjoja ovat mm.

  • Advanced Hydroponics (kaikki ravinteet)
  • GHE:n flora sarja
  • Advanced Nutrients pH perfect sarja
  • Canna Aqua ja Canna Coco sarjat
  • VitaLink hydro (myös kaikki lisäravinteet)
  • Remo (kaikki ravinteet)

Lisää infoa mm. ravinnemerkkien lisäravinteiden soveltuvuudesta vesiviljelyyn löytyy suoraan valmistajien sivuilta.

Ravinneveden huolto ja annostelu

Ravinteet kannattaa ensin sekoittaa erilliseen astiaan tai ainakin pitää huolta siitä, että ravinteet eivät pääse vesiviljelyjärjestelmässä suoraan kasvin juuriin. Ravinneveden lämpö tulisi olla 16–26 asteen väliltä ja mahdollisimman lähellä kasvatustilan lämpötilaa. Ravinnevesi on erittäin suositeltava vaihtaa useammassakin tilanteessa: 1) jos kasvissa esiintyy juurimätää, 2) jos ravinnevedessä alkaa esiintyä levää, 3) kun siirrytään vegevaiheesta kukintovaiheeseen.

Ravinneveden pH

Ravinneveden pH:n säätö on erittäin tärkeää, sillä jos pH on epäoptimaalinen, niin kasvit eivät kykene hyödyntämään ravinteita tehokkaasti. Useimmat kasvit viihtyvät ympäristössä missä ravinneveden pH on 5,5–6,5 välillä. Happamuuden voi mitata tippatesterillä tai pH mittarilla. Happamuus kannattaa mitata aina kun tehdään uusi ravinneliuos ja mielellään myös kasvatuksen aikana, aina kun ravinneveden määrä on ravinnetankissa vähentynyt.

Ravinneveden EC

EC lukema kertoo ravinteiden määrän ravinnevedessä. EC lukema ilmoittaa ravinneveden sähkönjohtavuuden. Mitä enemmän ravinnevedessä on ravinteita, sitä suurempi johtavuus, ja toisinpäin; mitä vähemmän ravinnevedessä on ravinteita, sitä pienempi on EC lukema, eli sähkönjohtavuus.

Ravinteiden annostelussa vähempi on parempi, tai oikeastaan turvallisempi. Liika ravinteiden annostelu voi aiheuttaa niin sanotun nutrient burnin, mikä on erittäin haitallinen kasville. Yksi suuntaa antava nyrkkisääntö on: jos EC laskee nopeasti, on ravinneliuoksessa todennäköisesti liian vähän ravinteita. Jos taas ravinneveden EC nousee, on ravinneliuoksessa liikaa ravinteita. Yhteenvetona: jos EC pysyy pitkään paikoillaan, on ravinneliuoksen ravinnepitoisuus hyvällä tasolla. Ravinnepitoisuus on helposti korjattavissa lisäämällä ravinteita tai vettä tilanteen mukaan.

tipsi! Usein meiltä kysytään miksi ravinneveden pH yhtäkkiä nousee tai laskee vaikka pH tasattiin juuri. Yksi syy voi olla juuri väärin mitoitetussa ravinteiden annostelussa. Tietyt ravinteet nostavat ja tietyt laskevat pH arvoa. Ravinnetankissa saattaa olla korkean ravinnepitoisuuden vuoksi suuri määrä pH:ta laskevia tai nostavia ravinteita. 

Veden hapetus

Vaikka kasvi saa suurimman osan hapesta ilmasta, on vesiviljelyssä silti erittäin tärkeää hapettaa vesi jollain tapaa. Kasvi ei osaa siirtää happea rakenteesta toiseen: eli esimerkiksi juurten ottama happi ei liiku lehtiin ja toisinpäin. Jokainen kasvin osa siis pitää huolta omasta hapensaannistaan. Vaikka juurten kautta kasvi ottaa todella pienen osan kokonaishapesta on juurten hapensaanti elintärkeää (niin kasville kuin kasvattajalle), sillä juurten koko ja terveys on suoraan verrannollinen kasvin kokoon ja sadon määrään.

Veden hapetus ilmapumpun ja ilmakiven avulla

Toisinkuin usein ajatellaan, ilmapumppu ja ilmakivet eivät suoraan hapeta vettä, vaan rikkovat bakteerikalvon vedenpinnasta ja siten epäsuorasti hapettaa vettä. Kun bakteerikalvo rikkoutuu, niin vesi saa happea ilmasta.

Kaikikssa vesiviljelyjärjestelmissä veden hapettaminen ei ole välttämätöntä , näin on esimeksiksi NFT ja Wilma järjestelmissä, missä vesi liikkuu erittäin aktiivisesti, eikä bakteerikalvoa synny runsaasti. Wilma vesiviljelyjärjestelmissä tosin useat asiakkaamme suosivat ilmapumppua ja ilmakiveä tehostamaan vedenpinnan rikkoutumista. Poikkeuksena on myös EBB systeemit, missä vesi nousee ja laskee altaassa. Näitä vesiviljelylaitteita käsittelemme tulevissa kappaleissa. 

Veden lämpötila ja happipitoisuus

Vedenlämpötila vaikuttaa veden happipitoisuuteen. Mitä viileämpää vesi on, sitä paremmin se voi sitoa happea. Stabiilissa vedessä happipitoisuudet eri lämpötilojen mukaan ovat noin:

  • Nolla-asteisen veden happipitoisuus on 0,0014%
  • 20-asteisen veden happipitoisuus on 0,0008%
  • 30-asteisen veden happpitoisuus on 0,0005%

Tämän vuoksi aiemmin suosittelimme vesiviljelyyn ravinneveden lämpötilaksi 16-26 astetta. Mainitsimme myös, että ravinneveden lämpötilan tulisi olla suhteellisen lähellä kasvatustilan lämpötilaa. Tämä suosituksen takana on vaara lämpöshokista. Lämpöshokki voi tapahtua, jos vesiviljelyaltaan ravinneveden lämpötila vaihtuu nopeasti useita asteita. Lämpöshsokki voi tappaa juuria ja aiheuttaa kasvissa stressitilan, mikä pysäyttää kasvun hetkeksi.

Vesiviljelytekniikoita ja vesiviljelyjärjestelmiä on moneksi

Seuraavassa kappaleessa käymme läpi yleisimpiä vesiviljelytekniikoita ja esittelemme lyhyesti Puutarhatontun vesiviljelyjärjestelmä valikoimaa.

Syvävesiviljely eli DWC vesiviljelyjärjestelmä

Syvävesiviljely eli DWC on aktiivinen vesiviljelymuoto. Syvävesiviljelyssä käytetään säiliötä ja kantta. Kannessa on reikä, mihin asetetaan verkkoruukku. Kasvin juuret kasvavat verkkoruukusta suoraan ravinnevesisäiliöön. Kasvin juuret saavat ravinteita ja vettä suoraan ravinneliuoksesta niin paljon kuin se tarvitsee.

Syvävesiviljelyssä on erittäin tärkeää hapettaa ravinnevesi vesipumpulla tai ilmapumpulla ja kivellä. Yleisin tapa on käyttää ilmapumppua ja ilmakiveä. Hapetus on tärkeää juuri siksi, että juuret kasvavat suoraan ravinneliuokseen. Jos vettä ei ole hapetettu kasvi kärsii ja voi syntyä juurimätää.

Bubbleri on yleisin DWC järjestelmä, esimerkiksi Oxypot tai Aeros ovat bubblereita. Aeros järjestelmää tarjotaan yksittäisinä moduuleina tai neljän kasvipaikan järjestelmänä (Aeros IV master). Aeros IV masterissa on neljä moduulia ja annostelumoduuli yhdistettynä puutarhaletkuilla toisiinsa. Oxypot malleja löytyy usean eri kokoisina. Ero Aerosiin nähden Oxypoteissa on se, että useamman kasvipaikan järjestelmät jakavat yhden ravinnevesitankin. Järjestelmä kannattaa valita sen mukaan, kuinka useaa ja kuinka suuria kasveja aikoo kasvattaa. Yleisesti kuitenkin pienempienkin yksittäisten moduulien säiliö on riittävän suuri.  

Oxypot ja Aeros koostuvat seuraavista osista:

  • Ravinnesäiliö ja kansi
  • Verkkoruukut
  • Erikseen ostettava ilmapumppu ja ilmakivi (poislukien Aeros IV master).

Bubbleri

Pros

  1. Bubblerit ovat suhteellisen edullisia verrattuna muihin järjestelmiin, sillä ne eivät vaadi letkuja tai suurta määrää kasvualustaa vaan pieni määrä soraa on riittävä.
  2. Kustannuksissa voittaa etenkin pitkässä juoksussa koska kasvualustaa ei tarvitse ostaa lisää.
  3. Suhteellisen yksinkertainen järjestelmä.
  4. Kasvit kasvavat nopeasti.
  5. Bubblerissa ei ole ylivuodon vaaraa, sillä ravinnevesi pysyy koko ajan säiliössä

Cons

  1. Pumpun hajotessa kasvi voi kärsiä hapenpuutteesta. (Yksi kikka on laittaa kaksi ilmapumppua ja ilmakiveä hapettamaan samaa säiliötä, jos toinen hajoaa niin toinen pumpuista jatkaa hapettamista)
  2. Jos kasvi imee runsaasti vettä, ravinneliuoksesta saattaa tulla liian väkevää koska se sisältää suhteessa liikaa ravinteita. (Kannattaa seurata ravinneveden kulutusta ja tarkkailla EC tasoa jos mahdollista)

Ebbi eli Ebb and Flood vesiviljelyjärjestelmä

Ebbi koostuu ravinnesäiöstä ja sen päälle asetetusta kasvatusaltaasta. Ebbissä kasvit kasvavat joko suoraan kasvualustassa tai verkkoruukuissa ja kasvualustassa. Ebb and Flood:ssa vuorottelee Ebb ja Flood vaihe. Ebb vaiheessa ravinnevesi on ravinnetankissa ja flood vaiheessa vesi nousee ravinnetankista kasvatusaltaaseen. Pumppu nostaa vettä ravinnesäiliöstä kasvatusaltaaseen, kun pumppu on pois päältä, ravinnevesi valuu takaisin ravinnesäiliöön. Pumppu tulee ajastaa, mutta ajastus riippuu mm. kasvista, kasvin elinkaaren vaiheesta ja käytetystä kasvualustasta.

Ebb and Flodissa kasvit saavat ravinteita suoraan nostetusta ravinnevedestä ja kasvualustaan sitoutuneista ravinteista. Erillistä hapetusta Ebbi ei vaadi, sillä ravinnevesi hapettuu kun se liikkuu ravinnesäiliön ja kasvualustan välillä. Lisäksi kasvi saa happea suoraan kasvualustasta: kun ravinneliuos nousee ravinnesäilöstä kasvatusaltaaseen, se työntää hapettoman ilman pois kasvualustasta – kun se valuu takaisin ravinnesäilöön, ravinneliuoksen mukana kulkee uutta happirikasta ilmaa kasvualustaan.

Ebbissä käytetään usein hydrosoraa kasvualustana. Kannattaa välttää pienikokoista leca- tai ruukkusoraa, sillä ne lähtevät helposti kellumaan. Suositeltavaa onkin käyttää kooltaan ja painoltaan suurempaa hydrosoraa. Hydrosoran voi sekoittaa aktiiviseen kasvualustaan (kuten kookoskuitu), jotta kasvualusta kykenee sitomaan sitomaan ravinteita ja vettä. Tällöin pumppuakaan ei tarvi ajastaa toimimaan niin usein. 

Nutriculturen EF (ebb and flood) sarjat koostuvat seuraavista osista:

  • Ravinnesäiliö ja kasvatusallas
  • Vesipumppu ja letkut
  • Ylivuotoputki

 

Ebb and Flood vesiviljelyjärjestelmä

  • Pros

    1. Kätevä laite testailla eri kasvualustojen sekoituksia.
    2. Sekoittamalla kasvulustoja kasvi pärjää pidempiäkin aikoja, vaikka pumppu rikkoutuisi.

    Cons

    1. Jos ylivuotoputki on tukossa, voi saattaa vesi valua yli altaasta.

    Tippakastelu vesiviljelyjärjestelmä

    Useimmat tippakastelujärjestelmät koostuvat ravinnesäilöstä, alusastiasta ja ruukuista. Alusastia asetetaan ravinnesäiliön päälle ja ruukut alusastiaan. Tippukastelussa käytetään joko vesipumppua tai ilmapumppua ravinneveden siirtämiseen ravinnesäiliöstä ruukkuihin. Jotkin järjestelmät käyttävät kastelurenkaita ja jotkin tippakastelusuuttimia.

    Esimerkkejä:

    Atami Wilma vesiviljelyjärjestelmät käyttävät vesipumppua, mihin on liitetty puutarhaletku. Letku jakautuu liitinpaloilla pienempiin letkuihin, joiden päihin asetetaan tippakastelusuutin. Vesi virtaa siten ravinnesäiliöstä letkujen kautta tippakastelusuuttimeen ja suuttimesta ruukkuihin.

    GHE Aquafarm ja Waterfarm taas toimivat ilmapumpulla ja kastelurenkaalla. Ilmapumpun tuottamalla ilmanpaineella vesi nousee putkea pitkin säiliöstä tippakastelurenkaaseen, mistä vesi tippuu hiljalleen ”ruukkuun”, ruukkuna toimii farmin kasteluallas.

    Suosittelemme tippakastelujärjestelmissä käytettävän soraa kasvualustana, mutta kasvualustaseoksia on myös mahdollista käyttää. Sekoituksia käyttäessä kannattaa kuitenkin huomioida kasvualustan kosteus, eli kannattaako pumppu ajastaa, jotta kasvualusta ei pääse liian kosteaksi.

    Atami Wilma koostuu seuraavista osista:

    • Ravinnesäiliö ja kansi
    • Ruukut (11, 18, 25l)
    • Vesipumppu ja letkut

tippukastelu vesiviljelyjärjestelmä

Aqua- ja Waterfarm koostuuvat seuraavista osista:

  • Nostoputkikitti ja kastelurengas
  • Ilmapumppu
  • Vesisäiliö
  • Kasteluallas (ns. ruukku)

tippukastelu vesiviljelyjärjestelmä

Pros:

  1. Kasvualustana on mahdollista käyttää pelkästään soraa, mikä on käyttäjälle yksinkertaista ja helppoa.
  2. Hydrosora on erittäin ilmava kasvualusta, juurimätää siten syntyy harvakseltaan.
  3. On mahdollista tehdä erilaisia kasvualustaseoksia. Seosten avulla pumppua ei tarvitse pitää jatkuvasti päällä.
  4. Todella yksinkertainen, mutta tehokas tekniikka.

Cons:

  1. Suuttimien tukkeutumisen vaara. Tätä tapahtuu kuitenkin erittäin harvoin ja riskiin voi vaikuttaa käyttämällä vesiviljelyyn sopivia ravinteita sekä puhdistusaineita kuten Canna Flush, FloraKleen ja Oxyplus, sekä tarkkailemalla väliajoin suuttimia.
  2. Riski pumpun hajoamisesta. Vaikka pumppu hajoaa, niin kasvit eivät heti kärsi tilanteesta, käyttäjällä on siis aikaa korjata asia. Kiireellisyys riippuu käytetystä kasvualustasta.

NFT eli Nutrient Film Technology vesiviljelyjärjestelmä

NFT vesiviljelylaitteet koostuvat ravinnesäiliöstä ja alusastiasta. Alusastia voi olla erillään ravinnesäiliöstä tai ravinnesäiliön päällä. Vesipumppu siirtää ravinneliuosta ravinnesäiliöstä alusastiaan. Alusastia on hieman vaakasuorassa, jotta vesi virtaa alusastian läpi. Vesi virtaa alusastiasta takaisin ravinnesäiliöön (suoraan aukon kautta, jos ravinnesäiliö on alusastian alla tai letkun kautta, jos alusastia on erillinen).

NFT systeemit vaativat aivan minimaalisen määrän kasvualustaa. Yleensä kasvatus toteutetaan kivivillassa tai soralla täytetyissä verkkoruukuissa. Suositut koot ovat 7,5 x 7,5cm ja 10 x 10cm kivivillat. Puutarhatontusta löytyy myös suurempia 15 x 15cm kivivilloja.

Jotkin lähteet suosittelevat NFT vesiviljelyä vain kokeneemmille kasvattajille. Olemme kuitenkin erimieltä asiassa, sillä Nutrivulturen valmistamat NFT GT vesiviljelyjärjestelmät ovat erittäin helppokäyttöisiä. Ne eivät vaadi kasvattajalta sen enempää varovaisuutta ja huolellisuutta kuin muutkaan järjestelmät.

NFT GT vesiviljelyjärjestelmässä ravinnesäiliö sijaitsee kastelupöydän alla, mikä on tilan puolesta kätevää. Muita mahdollisia alusastioita ovat esimerkiksi putket tai rännit. NFT GT:ssä alusastia on eräänlainen matala kasvatuspöytä, mikä lepää ravinnealtaan päällä. NFT GT:n kastelupöytä on salmiakkikuvioitu. Salmiakkikuviot takaavat tasaisemman vedenvirtauksen ja pitävät veden pidempään kastelupöydällä, jotta veteen ehtii kertyä happea enemmän.

NFT GT vesiviljelyjärjestelmässä käytetään kivivillaa kasvualustana. Järjestelmän mukana tulee ns. ”top plate”, mihin leikataan käytetyn kivivillan kokoisia aukkoja. Top plate asetetaan kastelupöydän päälle ja kivivillat leikattuihin aukkoihin. Top platen tehtävä on tukea kivivillaa ja siten kasveja, sekä peittää juuritila, jotta sinne ei pääse kasvivalaisimen valoa.

Top platen lisäksi NFT GT vesiviljelyjärjestelmien mukana (myydään myös erikseen) tulee kuitukangasrulla. Kuitukangas levitetään kastelupöydän päälle. Kuitukangas ylläpitää ja jakaa kosteuden tasaisesti, näin juuret saavat tasaisesti ravinteita ja kosteutta.

NFT GT koostuu seuraavista osista:

  • Ravinnesäiliö
  • Kastelupöytä
  • Vesipumppu ja nostoputki
  • Kuitukangas

NFT vesiviljelyjärjestelmä

Pros:

  1. Kasvualustana on mahdollista käyttää vain kivivillaa, mikä pitkässä juoksussa tulee erittäin edulliseksi.
  2. Nutriculturen NFT GT järjestelmät ova erittäin yksinkertaisia käyttää.
  3. Ei ylivuodon vaaraa, jos ravinnesäiliö ja kastelupöytä päällekkäin (kuten NFT GT:ssä)

Cons:

  1. Suuria kasveja tulee tuke esimerkiksi tukiverkolla tai kepeillä.
  2. Jos pumppu hajoaa, tulee pumppu vaihtaa suhteellisen nopeasti etteivät kasvit kärsi vedenpuutteesta

Aeroponinen vesiviljelyjärjestelmä

Aeroponiset vesiviljelyjärjestelmissä kasvin juuret roikkuvat pimeässä kasvatusastiassa esimerkiksi ontoissa putkissa tai ontossa pöydässä, joihin on tehty reikiä verkkoruukkuja varten. Ravinnesäiliö voi olla erillinen tai asetettuna kasvatusastian alle. Juuriin suihkutetaan ravinneliuos sumua. Kasvatusastian kosteus on erittäin korkea, mutta silti erittäin happipitoinen. Tämän vuoksi kasvi saa niin ravinteita kuin happea runsaasti. Aeroponisessa vesiviljelyssä kasvit kasvavat nopeammin kuin muissa vesiviljelyjärjestelmissä, tämä onkin tekniikan suurin hyöty.

Aeroponista vesivlijelyä hyödynnetään usein teollisuudessa ja harvemmin kotikasvatuksessa. Terra Aquatica (entinen GHE) valmistaa kuitenkin kotikasvatukseen soveltuvia aeroponic tekniikalla toimivia FlowStream (entinen AeroFlow) vesiviljelyjärjestelmiä. AeroFlow koostuu erillisestä ravinnesäiliöstä ja ontoista putkista, joihin on tehty verkkoruukuille omat paikat. Vesipumppu pumppaa vettä sprinkelreihin, mitkä on johdettu ulkokautta onton putken sisään ruukkujen läheisyyteen. Sprinkerit suihkuttavat putkeen ravinnesumua. Ylijäämävesi valuu takaisin ravinnesäiliöön.

aeroponinen vesiviljelyjärjestelmä

Tältä sivulta löydät Puutarhatontun tarjoamat vesiviljelyjärjestelmät

Kiitos! Palaillaan taas seuraavassa postauksessa. 

-Tonttu